Kultaa – Hopeaa – Pronssia

Aikomukseni ei ole kirjoittaa urheilusta, vaikka se lähellä sydäntäni onkin. Otsikon mukaiset värit tulivat ja ovat aikaisemmin tulleet aina mieleeni Afrikassa ollessani. Afrikka on voimakkaiden värien maanosa aina asukkaiden pukeutumisesta lähtien. Luonnossa voimakkaat värit korostuvat erityisesti safareilla, joissa avara tila antaa valon leikkiä ja muovata ympäröivää luontoa sekä maisemaa ainutlaatuisin ja värikkäin siveltimen vedoin.

Kolmen kansallispuiston kierros

Yksinäinen kirahvi hakee varjoa kuumuutta vastaan

Olen lähes kahden vuoden tauon jälkeen safarimatkalla Keniassa, jossa Päiväntasaajan läheisyys näkyy kuumuutena ja valoisan/pimeän ajan minimaalisena vaihteluna. Kalenterin mukaan nyt pitäisi olla kuumuutta helpottava marras- joulukuulle sijoittuva lyhyempi sadekausi. Sadetta ei ole kuulunut ja kaksi kolmesta safarikohteestamme kärsii huomattavasta kuivuudesta.

Tällä matkalla siirrymme ja samalla laskeudumme pääkaupunki Nairobin lähes 1800 metrin korkeudesta vaihe vaiheelta kohti Intian Valtamerta ja merenpinnan tasoa. Olinpaikkamme korkeus merenpinnasta laskee näin ollen jokaisella siirtymisellä lisäten kuivuutta ja täten pahentaen eläinten selviytymiskamppailua kuumuutta sekä kuivuutta vastaan.

Kilimanjaron juurella

Ensimmäisestä kohteestamme Amboselista avautuu kirkkaalla säällä huikeat näkymät Kilimanjarolle. Afrikan mantereen korkein vuori sijaitsee lähellä Kenian ja Tansanian rajaa, vuoren ollessa kenialaisten harmiksi kokonaan Tansanian puolella. Vuori on menettänyt päälaeltaan ilmaston lämpenemisen myötä lähes kokonaan valkoisena hohtavan jäätikön ja vain muutamia rippeitä on suruksemme jäljellä. Vuoren korkein huippu Uhuru Peak lepää 5895 metrin korkeudessa.

Kilimanjaro, ”Afrikan katto” ja flamingot

Kosteikkojen ja matalien järvien johdosta Amboselissa riittää vihreää kasvillisuutta kaikille savannin kasvissyöjille, vettä juomiseen ja kylpemiseen. Eläimiä on runsaasti ja lihansyöjille on näin ollen ”pöytä katettuna” nälän yllättäessä. Näkyväisyys savannilla on hyvä, joka auttaa kiinnostuneita silmäparejamme löytämään yhä uusia kohteita joko kameroiden etsimiin tai kiikareiden okulaareihin. Lähellä olevista eläimistä on paras nauttia pelkästään niitä katsomalla, niiden uljautta ihaillen ja elintapoja havainnoiden.

Luontotapahtumat safarilla tulevat yleensä eteen täysin yllättäen ilman minkäänlaista varoitusta. Ensimmäisenä safariaamuna emme ehdi kauaksi majapaikastamme kun kuljettamme löytää savannin aamussa löntystelevän gepardin. Verkkaisesta vauhdista huolimatta maailman nopeimman jalkaisin liikkuvan nisäkkään liike on sulavaa. Vartalon jousimaista liikettä tasapainottaa pitkä häntä ja koko eläin on kuin luotu nopeaan etenemiseen. Kaikkien on helppo uskoa, että tuo kissapeto kiihdyttää vauhtinsa kahdessa sekunnissa 70 km tunnissa, maksimivauhdin ollessa saalistustilanteessa yli 100 km tunnissa.

Gepardi aamun sarastuksessa

Gepardin ohella Amboselin kohokohdiksi on laskettava lukuisat norsu-, afrikanpuhveli- ja leijonalaumat. Kosteikossa viihtyvät lukuisat haikaralajit ja muut kahlaajat saavat myös kaikkien matkalaisten huomion. Kilimanjaroa vasten piirtyvät, matalassa järvessä seisovat tuhannet flamingot ottavat edellä mainittujen lisäksi oman ansaitun tallennuspaikan muistista.

”Iltasafarin auringonlasku värjää taivaanrannan kullankeltaiseksi. Eläinten laumat lähtevät vaeltamaan yöpymispaikoilleen auringon painuessa savannin pimeyteen”.

Norsu siirtymässä yöpymispaikalleen auringon kullatessa taivaanrannan

Savannikoiria ja pronssieläimiä

Olemme laskeutuneet Amboselista Kilaguniin noin 300 – 400 metrin verran lähemmäs merenpintaa, itse ajomatkan kestäessä hieman vajaa neljä tuntia. Saavuttuamme Kilaguniin ryntäämme majapaikkamme terassille, josta avautuu satumainen näkymä edessä olevalle eläinten juottopaikalle. Sama näkymä seuraa mukanamme lounaspöytään ja seuraamme livenä monien lajien juoma- ja kylpyhetkeä. Tilanne etenee sulassa sovussa siihen saakka kunnes neljän norsun lauma päättää näyttää mahtinsa ajaen muut eläimet tiehensä valtaamalla molemmat kahdesta vesialtaista itselleen. Norsujen piehtarointi sisältää juomisen lisäksi mutakylvyt, jolla eläimet muiden eläinten tavoin suojaavat nahkansa palamiselta.

Ruuhkaa juottopaikalla ennen norsujen saapumista

”Monet eläimistä suojaavat itsensä auringon paahteelta kieriskelemällä savannin punaruskeassa maaperässä. Auringonpaisteessa väritys näyttää pronssilta”.

Iltapäivän lämpötila asettuu +35 asteen lukemiin ja savannin aurinko on armoton. Juottopaikalta eläimet hakeutuvat varjoon läheisten puiden alle. Näky on yhtäaikaa lohduton ja hauska. Jokainen meistä arvaa miten koville eläimet joutuvat tuossa lämpötilassa. Hauskaksi tilanteen tekee se, että jokainen lähietäisyydellä oleva puun antama vähäinenkin varjo on käytetty. Eläimet ovat ryhmittyneet puiden alle kukin omaan laumaansa. Ainoastaan norsut ja kirahvit ovat vallanneet päivävarjoiksi enemmän kuin yhden puun.

Illan safariajon ajankohta on eläimille liian kuuma, jonka johdosta emme ehdi nähdä montaa nisäkästä ennen pimeän tuloa. Savannin lintumaailma sen sijaan esiintyy upealla kattauksella tarjoten paljon hienoa nähtävää. Pareittain esiintyvät ja liikkuvat etelän kruunukurjet päästävät meidät lähietäisyydelle, josta on upea ihailla tuota Ugandan kansallislintua. Lintu on saanut kuvansa myös Ugandan lipun keskelle! Kruunukurkien lisäksi näemme useita kotka- ja sarvinokkalajeja.

Aamulla olemme aikaisin liikkeellä ennen kuin savannin paahtava aurinko pistää eläimet hakemaan varjoa. Yli 50 km päässä oleva Kilimanjaro näkyy harvoin tänne saakka, mutta nyt jopa pieneksi sulanut jäätikkö on selvästi havaittavissa.

Aikainen lähtömme palkitaan ja pääsemme aitiopaikalta seuraamaan savannikoiralauman aamuruokailua. Savannikoira on ilkeästi raateleva peto. Se ei tapa uhriaan vaan alkaa syödä ja raadella uhria sen vielä eläessä. Ylivoima on uhriksi joutuneelle pikkukudulle ollut selvästi liian suuri, kymmenen yhtä vastaan, epäreilua. Saaliinjaolle pyrkivät kaksi täplähyeenaa ajetaan nopeasti tiehensä. Sen sijaan kookas, osittain raadoista ravintonsa saava savannikotka, jaksaa odottaa lähi puussa kiltisti vuoroaan. Savannikoira on vähentynyt ja se luokitellaan tällä hetkellä erittäin uhanalaiseksi. Tapahtuman ainutlaatuisuutta todistaa se, että safarioppaamme on tavannut lajin edellisen kerran seitsemän vuotta sitten.

Savannikoirat aamupalalla, uhrina pikkukudu

Keskelle harmaata kuivuutta

Siirtyminen Satao Campiin, seuraavaan yöpymispaikkaamme pudottaa korkeuttamme jälleen noin 400 metriä lähemmäs merenpintaa. Kuivuus lisääntyy, suurin osa eläinten juomapaikoista on kuivunut eikä vähäiset puut jaksa imeä rutikuivasta maasta vettä vihertääkseen. Näky on lohduton ja eläinten kannalta kriittinen.

Satao Campin juomapaikka saa täyttövetensä ihmisten toimesta ja on näin yksi ainoista laajalla alueella olevista keitaista. Paikka kokoaa runsaasti eläimiä ympäröivältä savannilta ja parhaillaan lasken paikalla yli 50 norsua. Norsujen kanssa samoihin altaisiin hyväksytään ainoastaan virtahevot. Virtahevot viihtyvät altaissa suurimman osan päivästä nousten vedestä ainoastaan syömään rantapengerten kuivaa ruohoa muutamiksi tunneiksi yön pimeimpinä tunteina.

Norsulauma keskipäivän paahteessa

Itse safariajot eivät tuo paljon uutta nähtävää edellisten päivien lisäksi. Ajelimme seuduilla, jotka on tyypillistä piiloutumisen mestarille, leopardille. Vaikka kuinka haravoimme katseilla puiden oksia, pieniä kalliomuodostelmia ja painanteita pysyi kissapetokolmikon puuttuva jäsen itselleen tyypillisesti visusti piilossa. Leopardin sijasta näimme Hirolan, joka on yksi harvalukuisimmista antilooppilajeista. Tätä äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltua kaunista antilooppia arvellaan olevan jäljellä vain noin 400 yksilöä.

”Eläinten löytäminen maastosta oli haastavaa. Jos ne malttoivat olla liikkumatta, niin kaikki harmaat eläimet, norsut, osa antiloopeista, pahkasiat jne eivät erottuneet harmaasta, hopeisen hohtavasta taustastaan”.

22 kommenttia

  1. Hienosti kerrottu safari reissusta, ja kuvat hienoja. Tollaselle reissulle kans pitäis lähtee 👍

  2. Ehkä joskus vielä mukaan safarille. Pitkän koronatauon jälkeen viime viikkoinen Espanjan lomakin tuntui luxukselle😄

  3. Voi mikä matka! Itse safarilla olleena ja Kilimanjaron valloittaneena, sinne tekee mieli lähteä uudelleen. Hieno kertomus taas Ari sinulta.

  4. Villieläimet ovat kauniita luontokappaleita. Omalta reissulta mieleen jäi kirahvilauma. Ei nähty siellä missä se olisi ollut odotettavissa,vaan ihan toisaalla. Pääasia että nähtiin.

  5. Tuli niin mieleen se auringonporotus tuota lukiessa. Onneksi minulla on edelleen se leveälierinen .

  6. Hyviä juttuja, hienoja kuvia!
    Toivotaan että tämä Covid kurimus selätetään mahdollisimman pian!
    EteläAmerikka siintää haaveissa, samaten Nepal.
    Täällä Thaimaassa on hyllymetreittäin Kånken kopioita myynnissä, mutta mieluummin vielä joskus kantaisin retkilläni aitoa kettureppua!

  7. Safarielämys olisi unelmissa itselläkin vielä toteuttaa! Ainutlaatuiset muistot Afrikan tähtitaivaasta ovat jääneet vaelluksesta Atlas vuorilla, jossa oli karua ja kaunista samaan aikaan. Paikallisissa kylissä yöpymisissä oli myös ainutlaatuista tunnelmaa. Samalla matkalla tuli koettua myös kaoottisen kaunis Marrakech 🙂

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *