Irlanti – patikoijan pikkuparatiisi

Tunnen vatsassani pienen paineen tunteen kun nousukiidon päätteeksi koneen lentäjä nostaa Finnairin teräslinnun jyrkässä kulmassa kohti pääkaupunkimme yläpuolella leijuvia pilviä. Tunne on aluksi outo mutta muuttuu nopeasti tutuksi samalla lailla kuin hetki, jonka olin juuri kokenut seisoessani Helsinki-Vantaan lento-aseman lähtevien lentojen aulassa. Puolentoista vuoden tauon jälkeen pandemian vaikutukset lentokentällä havaitsi ainoastaan ihmisten kasvoilla olleista suojamaskeista ja hieman aikaisempaa vähälukuisemmasta väkimäärästä. Kiire, hälinä ja ihmisten sinkoilu superpallon tavoin paikasta toiseen oli kuten ennen. Olen siivillä puolentoista vuoden tauon jälkeen ja matkalla ryhmän kanssa patikoimaan Irlantiin.

Smaragdin vihreälle saarelle

Puolipilvinen sää ottaa joukkomme vastaan Dublinissa reilun kolmen tunnin lennon jälkeen. Siirtyminen Kerryn kreivikuntaan Lounais-Irlantiin kestää bussilla yhden pakollisen tauon kera hieman pidempään kuin lentomatka. Bussimatkan aikana saa jo hyvän käsityksen Irlannin vehreydestä. Täysin ansaitusti maata kutsutaan myös vihreäksi saareksi. Moottoritie-osuuden jälkeen silmät vangitsevat useita vanhoja linnoja ja kirkkoja, kiviaidoista ja idyllisistä kivistä rakennetuista taloista puhumattakaan.

Tarkempi kohteemme Kerryssa on Killarneyn pieni ja viihtyisä 15 tuhannen asukkaan kaupunki. Kaupunki on koko Irlantia ajatellen merkittävä turistikohde, joka näkyy hotellien ja ravintoloiden määrässä. Killarneyssa ja sen ympäristössä riittää paljon nähtävää vaikkei patikkapolut kiinnostaisi. Monien pakollisten nähtävyyksien ohella kaupunki on saanut kuuluisuutta keräämällä vuosien saatossa lukuisia merkittäviä huomionosoituksia siisteydestään.

Killarneyn Kansallispuisto, joka alkaa heti kaupungin liepeiltä on vanhin ja samalla yksi Irlannin kuudesta kansallispuistosta. Tulevina päivinä osa patikointireiteistämme kulkee kokonaan tai osittain kansallispuiston alueella. Alueella sijaitsee myös MacGillycuddy’s Reeks vuoristo. Sen korkein huippu Carrauntohil työntää itsensä reilun kilometrin (1038 m) korkeuteen ollen samalla Irlannin korkein vuori. Vuoren huiputtaminen ei tule kuulumaan ohjelmaamme vaan nousumetrit päivää kohti tulee olemaan neljättä patikointipäivää lukuun ottamatta maltilliset 200 – 350 metriä.

Kerry Way, maan kuuluisin ja pisin yhtäjaksoinen (noin 220 km) vaellusreitti kiertää myös täällä Iveraghin niemimaalla alkaen ja päättyen nimen omaan Killarneyhin. Aivan sattumalta emme siis täällä ole vaan kolmena ensimmäisenä päivänä patikoimme nimen omaan legendaarisella Kerry Waylla. Koko reitin kiertämiseen on ohjeistuksen mukaan varattava kahdeksasta kymmeneen päivää. Aiheeseen kotona tutustuessani haaveilin joskus saapuvani vaeltamaan koko Kerry Way reitin alusta loppuun. Luettuani asfalttiosuuden runsaasta määrästä (noin kolmannes koko reitistä) intoni tukahtui yhtä nopeasti kuin oli syttynyt.

Satukirjan sivuille (Kerry Way, 1. patikointipäivä)

Aloitamme ensimmäisen päivän patikoinnin Derrycunnihyn hylätyltä kirkolta. Kirkkoon liittyy vanha tarina niinkuin useampaan muuhun kohteeseen tällä saarella. Mytologia, legendat, erilaiset tarinat ja kertomukset ovat osa tätä maata, sen kulttuuria ja historiaa. Kirkolta lähdemme hyvin merkittyä reittiä pitkin kohti Killarneyta. Sateen uhka ja pienet tihkusadekuurot seuraavat mukanamme koko päivän. Niitä ei tule juurikaan huomioitua uskomattomien maisemien viedessä kaikkien ryhmäläisten huomion.

Ensimmäisten nummella käveltyjen kilometrien jälkeen reitti sukeltaa vanhaan tammimetsään. En ole eläissäni nähnyt mitään näin vihreää. Vihreä lukemattomissa eri sävyissä peittää kaiken. Sitä on niin tiheästi ympärillämme, ettei harmaat pilvet edes näy vihreyden läpi.

”Tilanne muistuttaa kuin olisimme sukeltaneet jonkun satukirjan sivuille tai elokuvan vihreisiin kulisseihin”.

Lukemattomia tunnettuja elokuvia näissä ja muissa Irlannin ainutlaatuisissa maisemissa on toki elokuvahistorian aikana kuvattukin. Satukirjan sivuilta laskeudumme Torcin vesiputoukselle, joka leveänä nauhana syöksee vettä yli 20 metrin korkeudesta ihailtavaksemme. Päivän päätteeksi siirrymme Muckrossin kartanon kautta Muckrossin vanhan luostarin raunioille. Täältä paikalliset hevosvankkurit kuljettavat meidät takaisin hotelliin. Matkan aikana voi ihailla maisemia tai sukeltaa muistoissa ohjaajalegenda John Fordin elokuvan The Quiet Man (Vaitelias mies) myötä 70 vuotta ajassa taaksepäin. Onkohan nämä ne samat vankkurit, joilla elokuvan tähtinäyttelijät John Wayne ja Maureen O’Hara elokuvassa matkustavat?

Kenmaresta Derrycunnihyn kirkolle (Kerry Way, 2. patikointipäivä)

Säässä ei eilisen jälkeen ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Sateen uhka leijuu edelleen ilmassa ja roikottaa harmaata pilvimassaa niin alhaalla, ettei läheiset vuoret juurikaan ole näkyvissä. Sateeseen Irlannissa on syytä varautua ottamalla sadevarustus mukaan reppuun jokaisena patikointipäivänä. Irlannin vuotuinen sademäärä on keskimäärin noin kolmannes enemmän kuin Suomessa. Kaiken lisäksi sateisinta aluetta on juuri tämä Länsirannikko, johon Atlantin Valtameri ja Golfvirta luovat oman merellisen ilmaston.

Reilun puolen tunnin bussimatkan jälkeen olemme Kenmaressa, jonka lähettyviltä tulemme aloittamaan tämän päiväisen patikka-annoksemme. Ennen tätä tutustumme Kenmaren muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin.

”Pienen kaupunkikierroksen päätteeksi pistäydymme kaupungin kupeessa olevalla Lounais-Irlannin merkittävimmällä pronssikautisella kivikehällä. Onneksi se ei taruista huolimatta nielaise ketään meistä vuosisatoja tai -tuhansia ajassa taaksepäin”.

Päivän reitti kuljettaa ryhmäämme etupäässä tyypillisillä Irlantilaisilla nummilla. Loivasti nousevat rinteet lisäävät sopivasti haastetta. Jokaisen kukkulan ja rinteen päällä odottaa palkinto huikeiden maisemien muodossa. Johtuuko maisemien erilaisuudesta kotimaisemiin, että nautin näistä tällä hetkellä niin täydellisesti vai johtuuko se pelkästään pandemian aiheuttamasta tauosta? Suomen ja kotimaisemien voitoksi on kuitenkin myönnettävä, ettei kuluneet vuosikymmenet ole murtaneet rakkaussuhdettani niihin.

Päivän ensimmäisen maisemallisen kohokohdan saamme lounastauolla nauttiessamme retkieväitä Windy Gap nimisen solan postikorttimaisemissa. Onneksi tauon aikana sää on kirkas ja jopa aurinko käy hetkittäin muistuttamassa olemassaolostaan. Päivän patikoinnin päätteeksi käymme toistamiseen Ladies’ View nimisellä maisemapaikalla. Eilinen käynti sateisen ja harmaan sään johdosta ei tuottanut valokuvauksellisesti tyydyttävää tulosta, joten tänään sään ollessa kirkkaampi teemme uusintayrityksen. Ladies’ View nimitys juontaa 160 vuoden takaisiin tapahtumiin kun Britannian kuningatar Victoria teki 1861 vierailun Irlantiin ja hänen kamarineitonsa ihaili tätä samaa näkymää. Kamarineitojen jälkeen maisemaa on ihaillut ja kuvannut miljoonat turistit ympäri maailmaa. Kohde on valittu yhdeksi Irlannin eniten valokuvatuimmista kohteista, eikä syyttä.

Blackwater Bridgestä Kenmareen (Kerry Way, 3. patikointipäivä)

Aamu aukeaa kirkkaana, tulisiko tästä matkamme ensimmäinen sateeton päivä? Siirrymme toiveikkaana ja upeista maisemista nauttien bussilla noin kolmea varttia merta kohti. Itse asiassa meri on yksi Atlantin Valtamerestä syvälle Irlannin saareen työntyvistä pitkistä lahdista tai vuonoista, miksi niitä nyt kukin haluaa kutsua. Blackwater Bridge, patikointimme lähtöpiste, on yksi varmaan tuhansista Irlannin ikivanhoista ja kuvauksellisista kivisilloista. Alkujumpan ja pakollisten siltakuvien jälkeen olemme valmiit aloittamaan päivän patikoinnin.

Aamupäivän patikoinnin aikana pääsemme nauttimaan juuri mustaksi kypsyneiden karhunvatukoiden lisäksi meren läheisyydestä ja sen mukanaan tuomista hienoista maisemista.

”Maisemat poikkeaa edellisten päivien silmänruoasta ja onkin hämmästyttävää huomata miten montaa eri luonto- ja maisematyyppiä mahtuu muutamaan patikointipäivään”.

Vesirajassa huomaa selkeän rajan missä nousuvesi on täällä korkeimmillaan. Pohjois-Irlannista löytyy myös yksi Euroopan harvoista kaupallisesti kannattavista vuorovesivoimaloista. Aamupäiväosuuden päätteeksi siirrymme bussilla viitisen kilometriä lähemmäs Kenmarea välttääksemme jalkoja enemmän kuormittavan asfalttiosuuden.

Iltapäivän nousuosuuden alkaessa pysähdymme pienelle harjanteelle nauttimaan retkieväistä ja maalauksellisista näkymistä merelle sekä aamupäivän reittimme suuntaan. Nummella kiemurteleva rinne, jota lähes koko iltapäivän alun nousemme on onneksi loiva, eikä näin aiheuta eväiden syömisen jälkeen vatsanväänteitä. Nousuosuus päättyy aikanaan ja pääsemme aloittamaan Kenmaren vuonon suuntaiselta rantaharjanteelta laskeutumisen Kenmareen. Kaupungin muutamalle neliökilometrille mahtuva keskusta ja sen liike- ja asuintalot siintävät loppuiltapäivän auringonpaisteessa kirkkaana muutamia satoja metrejä alempana. Tästä tuli sittenkin matkamme ensimmäinen täysin sateeton päivä!

Mangerton vuoren valloitus (4. patikointipäivä)

Mangerton vuoret koostuu viidestä erillisestä huipusta ja on Killarneysta katsoen lähin näihin korkeuksiin yltävä vuorirypäs. Mangertonin korkein piikki työntää rosoisen pintansa 834 metrin korkeuteen. Lähtöpisteemme sijaitsee 140 metrin korkeudessa, joten meitä odottaa tänään lähes 700 metrin nousuhaaste. Eilisen poutapäivän jälkeen olemme säiden suhteen palanneet Irlannin normaaliin tihkusateiseen säämoodiin. Lähtöpisteellä olevien autojen määrä kertoo ettemme ole ainoita syyskuisena sunnuntai aamuna tänne tulleita. Muina päivinä reiteillä on ollut hyvin tilaa, huippusesongin ajoittuessa heinä- elokuulle.

800 metriä korkea vuori näyttää alhaalta lähes samalta kuin monta kertaa sitä korkeammat kumppanit. Ylöspäin kiemurteleva polku näkyy jonkin matkaa, mutta vuoren huippu ei ole näkyvissä.

”Kun olet mielestäsi noussut jo riittävästi ja luulet olevasi jo seuraavan nousuosuuden jälkeen perillä niin vuori yllättää sinut jälleen ja nousu jatkuu seuraavalle harjanteelle, näin tekee myös Mangerton”.

Vuoren eri huipuille johtaa useampi nousureitti. Me nousemme reittiä, joka johdattaa ryhmän Devil’s Punch (Paholaisen boolikulho) nimiselle vuoristojärvelle ja sitä kautta kohti huippua. Järvi sijaitsee 670 metrin korkeudessa ja vesi ei voi olla muutamaa astetta lämpöisempää. Pikaisen evästaukomme aikana joku, todennäköisesti paikallinen retkeilijä, riisuuntuu ja sukeltaa tottuneesti järven viileyteen. Ihokarvat näkemästämme pystyssä jatkamme kohti huippua. ”Huipulla tuulee” pitää tänäänkin paikkansa ja lähes myrskylukemiin yltyvä tuuli pakottaa meidät pakollisten huiputuskuvien jälkeen alaspäin vieville poluille.

Alastulossa saa jälleen olla tarkkana. Sade on tehnyt polut liukkaiksi ja myös kivien päälle kengistä jäänyt maa-aines pistää varomaan askeleita. Vaellusauvoista oli suuri apu nousumetrejä kerätessä, mutta tänään niiden käyttö ”tukikeppeinä” tulee todella tarpeeseen vuorelta laskeuduttaessa. Valloitukseen kuluu kaikkiaan lähes viisi tuntia, mutta rauhallisesti etenemällä ja riittävän usein pidetyillä tauoilla tehtävä ei ollut liian haastava.

Maisemareitille Gap of Dunloelle ja Black Valleylle (5. patikointipäivä)

Viimeinen patikointipäivämme ei tee sään suhteen poikkeusta eilisestä. Pilvet roikkuu alhaalla, eikä tarvitse olla Pekka Pouta kun näkee, että noista pilvistä saattaa tulla vettä niskaan. Onneksemme sateet ovat täällä olleet pääosin lyhyitä tihkusadekuuroja, jolloin ei välttämättä ole tarvinnut kaivaa edes sadevaatteita repusta. Tänään suuntaamme bussin kyydissä Killarneyn länsipuolelle kun aikaisempina päivinä suunta on ollut etelään.

”Gap of Dunloe ja Black Valley muodostaa upean turistimassoja puoleensa vetävän maisemakokonaisuuden. Reitin maisemia voi ihailla polkupyörin, hevosvankkureista tai patikoimalla niinkuin meillä on tarkoituksena tehdä. Reitin ainut miinus tulee asfalttipäällysteestä, mutta huikeat näkymät lukuisine kuvaustaukoineen saa sen unohtumaan”.

Näkymät tässä viiden järven solassa on maineensa veroiset ja kuvauspysähdyksiä tulee tiheään. Etenemme solaa pohjois – etelä suunnassa ja huomaamattamme nousumetrejä kertyy kuin varkain. Matkan edetessä pienet vuoristojärvet lepäävät koko ajan yhä korkeammalla. Solaa reunustaa kulkusuunnassa oikealle puolelle jäävä Irlannin korkeimman vuoren Carrauntoohilin sisältävä Mac Gillyduddy’s Greek vuoristo. Vasemmalle puolelle meitä jää Purple Mountain, jonka nimenmukaista värin todenperäisyyttä emme sään johdosta pääse täysin todentamaan. Loppumatkan päivän patikoinnista (Black Valley) olemme jälleen kuuluisalla Kerry Waylla. Patikointimme päättyy Upper Laken rannassa olevalle Lord Brandon’s Cottagelle. Lyhyen lounastauon jälkeen jatkamme kolmen eri järven kautta reilun tunnin kestävällä venekuljetuksella Ross’n keskiaikaisen linnan raunioille, josta bussi kuljettaa meidät takaisin hotelliimme.

Pääkaupunki Dublin

Seuraavana aamuna siirrymme bussilla Dubliniin, jossa meillä on muutama tunti aikaa tutustua hieman asukasluvultaan Helsinkiä pienempään pääkaupunki Dubliniin. Aika edes päänähtävyyksien kiertämiseen on ehdottomasti liian lyhyt. Koronarajoitukset torpedoivat osaltaan pääsemisen moniin kiinnostaviin kohteisiin. Niin kiire meillä ei kuitenkaan ole ettemme ehtisi tutustua muutamaan Dublinin yli seitsemästä sadasta pubista. Näiden kaikkien hyvien syiden johdosta tähän kaupunkiin täytyy tehdä ihan oma matkansa.

Yhteenvetoa

Irlanti ansaitsee patikointikohteena ehdottomasti Vahvan Suosituksen. Hyviä patikointikohteita ja merkittyjä reittejä jokaiseen vaatimustasoon löytyy vaikka kuinka paljon. Kerryn kreivikunta ja Kerry Way ei suinkaan ole maan ainoa patikointikohde vaan niitä löytyy ympäri saarta. Etäisyydet saarella kohteesta toiseen eivät ole pitkiä ja tiestö on hyvää. Vaelluskarttoja ja opaskirjoja eri kohteista on myös hyvin saatavilla.

Meidän reittimme oli neljännen päivän Mangertonin valloitusta lukuun ottamatta helpohkoja. Reittien pituudet vaihtelivat 10 – 15 km välillä. Vaikka Irlannissa sadepäiviä on enemmän kuin Suomessa, niin sateet oli maltillisia. Henkilökohtaisesti en kokenut, että sade olisi pilannut ensimmäistäkään patikointipäivää. Irlantilaiset ihmiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Elämäntyyli, huumorintaju ja mentaliteetti on lähellä sitä mihin olemme Suomessa tottuneet. Itse irlantilaisissa, upeissa patikointimahdollisuuksissa ja maisemissa sekä ainutlaatuisessa vehreydessä on enemmän kuin tarpeeksi syitä palata Irlantiin uudestaan.

Matkustaminen vol. 2

Lukuisat etukäteisohjeet, niin Irlannista kuin Olympialta lisäsi pientä jännitystä ja epätietoisuutta ennen matkaa, olenko nyt varmasti muistanut kaiken oleellisen tässä ”erikoistilanteessa”. Tilanne on myös tuonut matkustajalle lisää vastuuta ja hommia erilaisten netissä etukäteen täytettävien lomakkeiden muodossa. Asia on uusi, muttei ylivoimainen.

Irlannissa pandemiatilanne on koko puolentoista vuoden ajan ollut pahempi kuin meillä Suomessa. Määräykset ja ohjeet (mm maskin käyttö) oli selkeämpiä kuin Suomessa, niitä noudattamalla oli helppo toimia. Passin/kuvallisen henkilökortin ohella tärkeäksi asiakirjaksi osoittautui rokotustodistus. Se avasi ovet ravintoloiden ja pubien sisätiloihin, ilman sitä olisi ollut tyytyminen vain terassipaikkoihin. Henkilökohtaisesti en kokenut tätä ”uutta tapaa matkustaa” vaikeaksi. Uskoisin, että koko homma on enemmän kiinni omasta asenteesta kuin mistään muusta.

Olympia Kaukomatkatoimiston ohjelmassa Irlanti – patikointia Kerry Waylla on 2022 kolme kertaa: 8. – 14.6., 31.8. – 6.9. ja 21. – 27.9.

21 kommenttia

  1. Ihan huippumatka tämä Irlannin matka oli. Pitkän tauon jälkeen se tunne, kun päästiin kotoa lähtemään ja lentokentällä oli jännittävää. Lentntämisestä puhumattakaa. Niin matkustajat kuin virkailijat ja lentohenkilökunta olivat yhtä hymyä. Ja tosi vahva suositus tälle matkalle. Hieno maa ja upeat reitit.

  2. Olisi kyllä hieno päästä tuonne, kun oli sen verran kutkuttavasti kerrottu ja kuvitettu! ??

  3. Upea matkakertomus, kuvat kerrassaan mahtavia.Teillä on ollut varmasti hieno reissu?

  4. Mielenkiintoinen matkakertomus….tuonnehan on joskus päästävä kokeneen matkaoppaan johdolla 🙂

  5. Tuo tammimetsän vihreys on aivan huikean näköistä tuossa kuvassa, varmasti hieno reissu ollut.

  6. תוכלו להתחיל את היום באחד ממסעדות הטובות שיש באזור אשקלון, להמשיך למתחם ספא
    או מתחם קניות בקרבת מקום ולאחר מכן לסיים בצימרים באשקלון..
    לה פיאסטה חדרים לפי שעה בבאר שבע, מתחם המציע
    סוויטות מבודדות לזוגות בלבד עם גקוזי
    פרטי להשכרה לפי שעות בבאר שבע,
    הזמינו עכשיו! המבוגרים יותר לא יכולים להיות פעילים עם הפרטנרית הרבה שנים.
    לרוב, התהליך כולל שרירים הנמצאים בסביבה הקרובה של הקטע הנגוע, כמו גם שרירי הגפיים,
    אשר, בתנועה, יכולים להחמיר את הבלוק.
    בסקס אש, תוכלו להנות מרשימה של נערות ליווי באילת הפועלות בעיר, אשר ירעננו לכם את החופשה ויהפכו אותה לבלתי
    נשכחת. הגעתם למקום הנכון, אתר תל אביב הום הינו אתר אשר נותן לכם את כל האטרקציות בתל אביב
    והסביבה. סדר היום של הרוב תושבי תל אביב
    הוא תוך באבק תמידי עם השעון.

    נופש עם הילדים והאישה?
    כי אילת היא אכן עיר נופש ותיירות,
    וזו ההזדמנות שלך להרגיש תייר במלוא מובן המילה.

    אם בא לך סקס מטורף ממש עכשיו, ואתה
    נופש באילת או אולי אפילו מתגורר באילת, אתה צריך נערת ליווי
    באילת,זמינה, איכותית ומקצועית!

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *